Näin meillä

JOKINIEMI, VANTAA. Elämä on oikukas. Juuri, kun on tottunut ajatukseen, että elämä voisi kannatella johonkin suureen ja kauniiseen - rakkauteen, tapahtuu terveydessä muutoksia. Ellei ole henkisesti rappiolla, irvistelee keho fyysisesti. Mitä tarvitaan tasapainoon? Olisi vain vähän tulehdusarvoja ja vain vähän masennusta.

MENEILLÄÄN OVAT jääkiekon MM-kisat Helsingissä ja Tukholmassa, Ruotsissa. Vaikka Leijonat takovat maaleja kisavieraiden verkkoihin, minä en tunne sen suurempia hurlumhei-tunteita. En silti ole maanpetturi - päinvastoin. Tunnen ylpeyttä ollessani suomalainen, mainostan sitä joka kevät, kun kisoja käydään.

MUTTA JOTAKIN PUUTTUU. Olipa kerran-satu tarkoitti minun tapauksessani reilun vuoden mittaista pestiä sanomalehden urheilutoimituksen erikoistoimittajana. Taittelin sivuja, kirjoittelin kolumneja, olin olevinani kovakin jätkä. Tuon ajan urheilijat ovat jo eläkkeellä nauttimassa aurinkoisista päivistä. Se jokin, mikä puuttuu, on innostus penkkiurheiluun. Kun on tekemisissä päivittäin urheilutulosten, tilastojen, taustojen ja muiden kanssa työnsä puitteissa, innostus seurata omalla ajalla - laatuajalla - urheilua on hyvin vähäistä.

JOS NOISTA AJOISTA haluaa kaivaa esiin jotain historiallisesti ja arkeologisesti merkittävää, on se varmaan se, että sain ostaa lehtitalon kaffeteriasta velaksi ruokaa. Ja nuorena kollina söin ja join niin monet kahvit, että ajauduin vaikeuksiin esimiehieni kanssa. “Milloin maksat velkasi?”

KUITENKIN OLIN vasta täyttänyt 20 vuotta. Elämäni oli seesteistä, haasteista ja kiihkeää rakastamista. Kaikkea oli yllin kyllin. Töissä lehdessä minua kohdeltiin kuin ketä tahansa kollegaa. Sama määrä tulikin sitten vastuuta. Nuoren miehenalun kehitykselle tuollainen mediavastuu tuli ehkä yllättäen. Maine ja mammona oli kiirinyt pieneen maaseutukuntaan, josta olin ponnahtanut maailmalle ja Pääkaupunkiseudulle Vantaalle ja Helsinkiin. Aikanaan saavuin taas Keski-Suomeen opiskelemaan. Kotikonnuilla minulle muodostui fanijoukko, kuten JYPin rumpuryhmä konsanaan. “Katsopa, siinä se Mikko-poika kirjoittaa!” Ja oikein valokuvan kanssa!

JA NOUSIHAN SE suosio sitten lopulta nuppiin. Vaadin jatkuvasti enemmän ja enemmän tasoa juttuihin. Tyytyväinen ei voinut koskaan olla. Päätin kirjoittaa romaanin, ja niittää mainetta. Vuodet vierivät - olin päättänyt vaihtaa alaa. En saanut töitä mistään, en yhtikäs mistään, vaikka sukulaiset kannustivat hakemaan siihen ja siihen lehteen. Keväällä 2011 Vantaalla sain viimeistellyksi ensimmäisen käsikirjoitukseni. Otin yhteyttä pariin kustantajaan. “Valmista tekstiä, mutta onko sisältöä?” Minkäänlaista vastausta ei ole kuulunut tähän päivään.

IKÄÄ KARTTUI. Parta kasvoi ja kasvatin pitkät hiukset. Sain varastomiehen työpaikan. Urheilu oli jäänyt taakse, edessä päin ei näkynyt valon häivähdystäkään. Olin yksinäinen, pelasin nettilätkää ja ihmettelin, miksi elämäni polki paikallaan. Ihmiset ympärilläni pitivät minua edelleen “urheilumiehenä”, ja häpesin, koska en tiennyt nykyajan huippu-urheilijoista kuin kourallisen. Ikään kuin ohimennen kuullut radioaparaatista. Seurasin televisiosta olympialaisia ja jalkapallon MM-turnauksia ihan vain yleistiedon pakosta.

JOIDENKIN MUKAAN miesten keski-iän kriisi sijoittuu 50 ikävuoteen, siinä missä naisilla on omansa. Minusta toisaalta tuntuu, että näin kapitalismin kehdossa olen tieten tahtoen ostanut itselleni luottokortilla jonkun kriisin - urheilukriisin vasta 36-vuotiaana.  Kirjoittelen, hahmottelen juttuja, samalla kun katselen urheilua telkkarista. Alitajunta tekee töitä jatkuvasti. Nyt, juuri tänä keväänä, olen iloinen, että olen löytänyt blogit. Ja nyt, juuri tänä iltana, olen kiitollinen, että olen saanut mahdollisuuden jatkaa kirjoittamista omaksi ilokseni niin, ettei jutuilleni tarvitse löytyä yhtäkään lukijaa. Ei tarvitse pitäytyä omassa lestissään aiheiden kanssa, vaan voi kirjoitella mistä tahansa, kunhan noudattaa toimittajan objektiivista olemusta.

Mikko Roivas

SUOMALAINEN URHEILU kyntää syvässä kriisissä maailmalla. Useat suomalaisten menestystarinat ovat jääneet viime vuosina tapahtumatta. Monet ovat alisuorittaneet ammatissaan, ja urheilusta on tullut Suomessa harrastelijamaista ja epäeettistä, jopa moraalitonta.

AINOA VALOPILKKU on ollut ikämiessarjan jääkiekkoilija Teemu Selänne Anaheim Duckseissa NHL:ssä. 41-vuotias suomalainen - Flying Finn - on ohittanut kiekkolegenda Jari Kurrin entisen suomalaisten piste-ennätyksen: Selänteellä on nyt yli 1 400 tehopistettä Pohjois-Amerikan taalaliigassa. On kuitenkin huomioitava, että Selänne on pelannut suurimman osan urastaan keskikastin tai suorastaan surkeassa joukkueessa, kuten Winnipeg Jetsissä ja Anaheim Ducksissa. Kuinka monesta maalista Jari Kurri on joutunut kiittämään ilmiömäistä Wayne Gretzkyä?

LONTOON KESÄOLYMPIALAISET ovat kohta ovella. Suomalaisodotukset ovat vaisut, kun ajattelee asioita maltillisesti. Piikkejä voi ilmaantua, mutta mitalitaulukossa Suomella ei taida olla hyviä mahdollisuuksia edes kympin kärkeen. Mitalitavoitteita on kiva asettaa. Keihäsnikkari Tero Pitkämäen kunto on arvoitus. Onko hänellä rahkeita nakata keppi yli 90 metrin? Kuinka paljon maailmanennätyksen haltija Jan Zelezny on vaikuttanut miehen harjoitteluun? Tshekkiläinen on toiminut Pitkämäen henkilökohtaisena valmentajana Prahassa, Tshekissä.

Moukarimies Olli-Pekka Karjalainen on perinteisesti päässyt finaaliin, mutta leka ei ole lentänyt tosipaikan tullen. Purjehduksessa on kovat odotukset. Mitaleita on ropissut kivasti. Mutta siinäpä ne mitalit sitten onkin jo asetettu.

MOOTTORIURHEILUSSA suomalaiset ovat tavan takaa vallanneet maailmanmestaruuksia. Formula 1:ssä ovat kiitäneet niin Keijo Rosberg, Mika Häkkinen ja Kimi Räikkönen. Tälle kaudelle lähdettäessä, kun takana on Melbournen Albert Parkissa ajettu avauskisa, odotukset eivät suomalaisilla ole korkealla. Paluun kuninkuusluokkaan palannut Kimi Räikkönen saa taistella hyvistä sijoituksista Lotus Renault-autolla, samalla kun Heikki Kovalainen yrittää vakuuttaa paremmat tallit kyvyillään parhaansa mukaan kausi kauden jälkeen.

JALKAPALLON KIEHTOVASSA maailmassa suomalainen komeetta, Teemu Pukki, 21, on esittänyt mainioita otteita. Suomalainen napattiin HJK:sta Saksan 1.Bundesliigaan Schalke 04:ään. Maalin makuun suomalainen taituri pääsi miltei saman tien. Hän kiitti valmentajaa tekemällä pari maalia yhteen peliin, ja suomalainen oli noussut Schalken fanien omaksi maskotiksi. A-maajoukkueessa hänen asemansa vankistui yhdeksi peruspilariksi, ja hän perikin lahtelaisen futisikonin, Jari Litmasen, pelinumeron. Kymppipaitaa kantaa nyt Pukki.

JÄÄKIEKKO ON joillekin uskontoon verrattava elämys. Siispä ei kannata arvioida asioita etukäteen. Parempi, että antaa asioiden tapahtua, kun kovat koitokset alkavat - vuoden 2012 MM-kisat Helsingissä ja Tukholmassa. Kotikisat ovat aina haastavia. Yleisö voi olla tuellaan tarvittava kuudes pelaaja tai sitten toisin päin, syömähampaita tylsistyttävän vaativa. Miehistön mentaalinen olemus ja habitus joutuu kovaan testiin. Odotukset ovat korkealla, mutta silti myhäillään lähes vain itsekseen.

MIKKO ROIVAS

HIFK:N KULTAKYPÄRÄ Mikael Granlund on ollut koko jatkuvan SM-liigan seuratuimpia pelaajia. Pistepörssin kärkiviisikkoon lukeutuva helsinkiläinen, 20, on eräitä Suomen jääkiekon suurlupauksia, vaikka hänellä on jo käsissään miesten jääkiekon MM-kulta Slovakian Bratislavasta keväällä 2011.

GRANLUNDIN ura on ollut nousuvoittoinen kaiken aikaa. Aina, kun hän on jäällä, syntyy tuhoisaa jälkeä vastustajan kannalta. Hän kyllä huolehtii siitä, että ilmiömäiset syötöt, kypsä pelin lukeminen ja hyvät laukaukset niin ranteella kuin lämärilläkin, kuuluvat viihdyttävään kiekkoon.

MUTTA GRANLUNDIN lisäksi on mainittava Helsingin Jokereiden Teemu Pulkkinen ja Porin Ässien Joel Armia, jotka ovat niittäneet mainetta omilla kotikonnuillaan. Nämä nuorukaiset ovat saaneet aikaan monenlaista harmia vastustajiltaan. Kärppien Joonas Donskoi on lisättävä tähän rysään. JYPin Ari Vatanen on joukkueensa ykköspakki, kunhan kuntoutuu loukkaantumisestaan. Kaikkien mainittujen ikä ei ylitä 23 vuotta.

MIKAEL GRANLUNDia odotetaan jo kovalla kiireellä Minnesotassa, Yhdysvalloissa. On syytäkin pohtia muutamia asiaan liittyviä asioita. NHL-kiemurat ovat nuorukaiselle vielä tuntematonta, uutta omistautumista lajin syvimpiin ominaisuuksiin. Mitä siihen sanovat Granlundin läheiset? Onko hän kyllin nopea väistääkseen kovat tällit? Riittääkö hänelle tarpeeksi peliaikaa näyttää, että on arvoisensa pelaaja?

JOTKUT MUISTAVAT vielä Helsingin Jokereiden Teemu Selänteen, jonka jalka murtui vain päiviä ennen SM-liigan päättymistä vuonna 1992. Tuore NHL-varaus kaatui päin laitaa Helsingin vanhassa jäähallissa sillä seurauksella, että lähtö Amerikkaan sai odottaa parempaa aikaa. Kävikin selväksi, että Selänne ei lähtenyt ammattilaiseksi NHL:ään, vaan päätti pelata vielä yhden kauden SM-liigakiekkoa narripaidassa.

PÄÄTÖS OLI LOISTAVA, sillä Selänne valmistautui Amerikkaan lähtöään, ja oli ensimmäisellä kaudellaan maailman kovatasoisimman kiekkoliigan armoitettu maalinsylkijä pistein 76+56. Selänteen suvereeniutta uhkasi vain muuan venäläinen, Buffalo Sabresin Alexander Mogilny, joka suolsi saman määrän maaleja kuin Selänne tuolla hienolla kaudella.

ON VAIKEA KUVITELLA Mikael Granlundista kovinkaan fyysiseen peliin. Häntä voisi verrata joltensakin Wayne Gretzkyyn, joka oli omimmillaan maalin takana jakelemassa syöttöjä aloitusympyrän reunalla odottavalle suomalaiselle legendalle, Jari Kurrille. Saa nähtäväksi, joutuuko Granlund opettelemaan käyttämään nyrkkejään muuhunkin kuin vain kiekon laittamiseen maaliin. Fyysisesti alle 90 kiloinen suomalainen pärjännee omillaan, kunhan ei ota lukua hurjilta “poliiseilta”.

NÄIN ON SUUNNITELTU yhden suomalaisen unelma kohti NHL:ää valmiiksi. Kaupunki USA:ssa odottaa kovasti suomalaista ihmemiestä, “ilmaveivi-Granlundia”. Ainoa, mitä nuorukainen tarvitsee, on se, että hän ei loukkaannu. Ei mene luita poikki eikä jalkoihin tule liian suurta puujalkaa. Loppu on sitten taidon näyte á la Granlund.

Mikko Roivas

LUONTOÄITI ANTOI osoituksen oikukkuudestaan tapaninpäivän aamuna ja yönä. Useat tuhannet kotitaloudet jäivät talvimyräkän jalkoihin sillä seurauksella, että sähköt menivät poikki useassa torpassa. Niinkin lähellä kuin pääkaupunkiseudulla oli Espoossa kaatuneita puita ja katkenneita sähkölinjoja maassa lojumassa.

OLI OUTOA, ETTÄ ei saanut edes aamukahvia juoduksi, kun sähköt olivat poikki. Torpassa lämpötila alkoi huolestuvasti vähetä ja viileys teki tuloaan. Siinä sitten sormet koppurassa yritti pelata pelikorteilla aikansa kuluksi. Ei toiminut televisio, radio eikä tietokoneet eivätkä mitkään sähkövärkit.

VIELÄ VUONNA 2011 saatiin kokea sähköttömyys, ja se oli karmivaa. Sai todella mietiskellä rauhassa, mitä tekisi. Televisio ja radio, tietokoneet ja muut aparaatit kun kuuluvat joka päiväiseen arkeen. Niitä pidetään itsestäänselvyyksinä, mutta loppujen lopuksi se onkin vain korkeamman luokan fysiikkaa.

IHMISEN ELÄMÄ on rakentunut näinä päivinä niin paljolti sähkön varaan, että luulisi sähkö- ja energiayrityksillä riittävän taas kerran suuria osinkoja omistajilleen. Tavan kansalainen taistelee siitä, että toimiiko uuni, hella tai mikroaaltouuni sopivaan aikaan, kun nälkäkin on. Tietenkin on sellaisia jekkuja, kuten takka. Sen lämmössä voi nukkua mukavasti kylmänkin talviyön.

ON VAIKEA KUVITELLAKAAN, millaista entisaikojen miehet ja naiset, lapset ja elikot, ovat pärjänneet kovista pakkasista ehjin nahoin. Monia eläimiä on varmasti kuollut pakkaseen karsinoissaan. Niiden liha tietenkin on tehty tammikuun luusoppaan, mutta ihmiselle moinen koettelemus on ollut joka talvinen. 1980-luvulla pakkaset paukkuivat Joensuunkin tienoilla yli -35 asteessa, ja pakko oli kuitenkin lähteä uhmaamaan luontoa ja lähteä hiihtämään. Lunta oli puoli metriä ainakin eikä lauhasta säästä ollut tietoakaan.

MUTTA TÄNÄ PÄIVÄNÄ sähköttömyys vaikeuttaa ihmisen perustoimia varsin ilkeästi. Oli sinulla sähkökatkoksen aikaan kännykän akku lopussa, millä sen akun taas lataisi? Pelikortit, monopolit ja afrikan tähdet kuuluvat alkukantaisiin peleihin, joita on pelattu monien kynttilöiden valossa, ettei siihen ihmisen historia kykene.

TAPANINPÄIVÄNÄ sai taas ihminen kokea olemassa olonsa haurauden: onko kaikki nykyään riippuvaista sähköstä ja ajanvietteistä? Sitä tohtii pohtia, kun seuraavan kerran sähköt menevät pois päältä puoleksi päiväksi.

Mikko Roivas

SUOMEN ROBERT HELENIUKSEN raskaansarjan nyrkkeilyottelu puhuttaa asiantuntijoita ympäri maailman. Suomalainen voitti niukasti tuomariäänin 2-1 vastustajansa Dereck Chisoran. Ottelu oli siinä mielessä tärkeä suomalaiselle, koska helmikuussa 2012 Chisora ottaa yhteen WBC-liiton maailmanmestarin, Vitali Klitshkon, kanssa.

Ottelu oli tietyssä mielessä suuntaa antava, vaikka Robert Heleniuksen käsi olikin tiettävästi kipeä koko taistelun ajan. Yksikätisenäkin hän sai tuomarit vakuuttumaan siitä, että hän on voittaja. Kuitenkin media, toimittajat, ovat sitä mieltä, että tuomareiden käytös Helenius-Chisora -ottelussa oli ala-arvoista ja törkeää. Boxing News 24-sivuilla tunnettu nyrkkeilytoimittaja, Alan Fraser, on asiasta miltei järkyttynyt.

“Freddie Roach kuvaili tuomiota aivan karmeaksi, kun taas Frank Warren kuvaili sitä yhdeksi hirveimmistä tuomioista pitkään aikaan”, Fraser kirjoittaa.

Jos oikein ajatellaan tilannetta Helsingin yössä, voi hyvinkin ajatella asiaa monelta kantilta. Kotiareenalla käyty ottelu voi saada pienen kotiinpäin vetämisen, mutta ei se silti kerro, oliko tuomio oikea vai väärä. Jos ottelu olisi käyty esimerkiksi Saksassa tai Amerikassa, olisi lopputulos silti sama. Chisora hävisi ja sillä siisti.

IL - Mikko Roivas

JÄÄKIEKON ALLE 20-VUOTIAIDEN jääkiekon MM-kisat järjestetään tänä vuonna Kanadassa, Edmontonissa ja Calgaryssä. Erityisen mikroskoopin alle kisoissa jäävä Suomen kapteeniksi valittu Mikael Granlund on saanut kovia nimimiehiä seurakseen. Suomella on nuorten kisoissa ollut viime vuosina hyvin kuiva kausi, viimeisin mitali on vuodelta 2006, kun Suomi saavutti pronssia. Viimeisin MM-kulta on vuodelta 1998, jolloin Olli Jokinen ja kumppanit veivät Suomen kultakantaan.

KISAT KÄYDÄÄN 26.12.-6.1. Suomi on alkulohkossa B. Seurakseen se saa Kanadan, Tanskan, USA:n ja Tshekin. A-lohkossa kamppailevat Latvia, Ruotsi, Sveitsi, Venäjä ja Slovakia. Suomi pelaa ensimmäisen ottelunsa heti MM-hopeaa puolustavan Kanadan tapaninpäivänä 26.12. Seuraavaksi se kohtaa 28. joulukuuta USA:n. Uudenvuoden aattona, lauantaina 31.12, suomalaiset juhlivat ensin Tanskaa vastaan aamuyöstä klo 03:00 ja vielä ennen puolta yötä Tshekin klo 23:00.  Suomi pelaa kaikki alkulohkon ottelunsa Edmontonissa.

MIKAEL GRANLUND on eittämättä Suomen kovin nimi kisoissa. Hän on tällä hetkellä SM-liigan pistepörssin toisella sijalla tehoilla 16+22=38. Hänen ei tarvitse enää vakuuttaa kykyjenetsijöitä, sillä hän on kaikkien aikojen tilastoissa neljäs pelaaja, joka on voittanut ensin aikuisten maailman mestaruuden, kun käy vasta alle 20-vuotiaiden kisoissa. Tällaisia pelaajia on ollut historiassa Peter Forsberg, Patrice Bergeron ja Niklas Bäckström.

PIKKULEIJONIA VALMENTAA Raimo Helminen, joka kuuluu SM-liigaseura Tampereen Ilveksen valmennusryhmään. Hän uskoo, että suomalaiset ovat valmiita haastamaan viime vuosien suurmaat, kuten Kanadan, USA:n, Ruotsin ja Venäjän.

“Me olemme haastajia. Toivotaan ja uskotaan, että todella haastamme ne”, Helminen kertoo YLE:n Teksti-tv:ssä

Helpolla ei saa mitään.

“Tarvitsemme nappisuorituksen ja vähän onnea. Onni on ansaittava hyvällä työnteolla ja nöyrällä pelillä. Kyllä meillä taitoa on ihan riittävästi”, Helminen mainitsee.

YLE Teksti-TV - Mikko Roivas

HELSINGIN JOKEIREITA jääkiekon SM-liigassa edustava hyökkääjä Jarkko Ruutu , 36, on kiirinyt itsensä valtakunnan seuratuimmaksi kiekkoilijaksi. Aiemminkin likaisesta työstään kunnioitettu NHL-konkari on antanut itsestään pelkurimaisen, sikailevan ja törkeän mielikuvan. Pelkäksi mielikuvaksi hän ei ole jäänyt. Kesken loppuneet NHL-sopimukset, joukkueen vaihtamiset ja surkean lopputuloksen saatuaan - siirto Jokereihin - antoi olettaa jotakin tällaista.

JARKKO RUUDULLA on takanaan kunnioitettavat 652 NHL-ottelua, joissa hän on tehnyt 58 maalia ja syöttänyt 84. Yhteistehot nousevat 142. pisteeseen. Rangaistusminuutit hänellä ovat miehekkäät 1078 minuuttia. Maajoukkueessa Ruutu on pelannut useasti. Hänellä on olympialaisista hopeaa ja pronssia Torinosta 2006 ja Vancouverista 2010. MM-kisoissa hän on saavuttanut peräti 3 hopeaa alkaen Zürichistä 1998 päättyen Moskovan kisoihin 2007. Yksi MM-pronssi hänellä on Riian kisoista vuodelta 2006. Kenties merkittävimpänä saavutuksena hänellä on entisen Kanada Cupin jälkeläisen, World Cupin, hopea vuodelta 2004.

RUUDUN AMMATTILAISURA alkoi kesällä 1998 Vancouver Canucksin farmijoukkueessa, Syracuse Crunchin joukkueessa AHL-seurassa. Sen jälkeen hän pelasi moneen otteeseen farmijoukkueissa, mutta ei koskaan saanut vakuutettua valmentajiaan omista kyvyistään. Varsin likaisesta pelitavastaan tunnetuksi pelaajaksi tullut Ruutu teki kesällä 2008 Ottawa Senatorsin kanssa kolmivuotisen, joka takasi hänelle 1,3 miljoonan dollarin vuositulot. Hänen onnistui pelata joukkueessa kaksi kautta. Ensimmäisellä kaudella hän takoi 7+14=21 pistettä ja kauden 2009-10 hän teki tehot 12+14=26.

SIIRTO ANAHEIM DUCKSIIN osoittautui Ruudulle kohtalokkaaksi kauden 2010-11 jälkeen. Suomalainen oli kuitenkin halukas jatkamaan NHL:ssä, mutta ei saanut sovituksi yhtäkään haluamaansa sopimusta minkään joukkueen kanssa. Niinpä hän päätti siirtyä täksi kaudeksi kolmen vuoden sopimuksella NHL-option kera Helsingin Jokereihin.

KUKA TAHANSA KIEKKOINTOILIJA tuntee tai on ainakin kuullut pelaajasta Jarkko Ruutu. Hänen tasoisensa NHL-konkari sai paljon mielenkiintoa osakseen, kun hän kirjoitti sopimuksen Jokereiden kanssa. Suuri osa yleisöstä odotti näkevänsä kentällä romuluisen maalintekijän tai ainakin romuluisen pelinrakentajan. Mutta mitä tapahtuikaan. Ruutu on osoittautunut pelkuriksi, halventavaksi ja kunnioittamattomaksi sekä ärsyttävimmäksi pelaajaksi koko SM-liigassa.

URHEILULEHDEN ESKO SEPPÄNEN teilaa Ruudun koko SM-liigan pilaajaksi. Ruutu on hänen mukaansa häpeäksi koko SM-liigalle. Ruutu on ollut entiseen tapaansa runsaasti jäähyjä ottava taistelija, joka ei luovuta missään tilanteessa. Sitten, kun on aika korjata satoa, eli ottaa miehestä mittaa - hän pakenee pukukoppiin, kunnes tulee sieltä kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Hänen pelitapansa on vastustajaa ärsyttävä. Kuitenkaan kukaan jääkiekkoa seuraava pelimies tai kotikatsoja ei osannut arvata, minkälainen pelkuri Jarkko Ruudusta on tullut. Hänellä on ikää jo tarvittavat 36 vuotta, jotta hän kykenisi itsenäiseen ajatteluun ja tekoihinsa vastaavalta nuorekkaalta mieheltä. Mutta hän on osoittautunut todella raukkamaisia otteita ilta illan jälkeen. Hänen ainoa tarkoituksensa lienee vastustajan loukkaaminen pahimmalla mahdollisella tavalla. Hän ei kuulu SM-liigaan.

SM-liigan kurinpitäjä Sampo Liusjärvi ei ottanut kantaa HPK:n ja SaiPan välisen ottelun erätauolla tapaukseen Jarkko Ruutu. Ruutu pitää saada kuriin tai on vastassa samanlainen tapaus kuin sattui monta, monta vuotta sitten Porin Ässien hyökkääjälle, kun tämä halvaantui laitataklauksen seurauksena.

Mikko Roivas

Mailat on jaettu ammattilaisille ja muuten vain jääkiekosta nauttivien kesken. A.I 9 on suunniteltu jääkiekon ammattilaisille ja A.I 5 on taas junioreille ja veteraaneille. Kehitys Reebokille on tärkeää, se on suurin kehitys aikoihin.

Aikoinaan, 1980-luvun lopulla mailat olivat joko puu- tai lasikuitumailoja. Nykyiset komposiittimailat ovat kestävämpiä, kevyempiä ja soveltuvat tarkkaan mailankäsittelyyn.

Reebok edustaa jääkiekon pelaajalle kehittynyttä innovaatiota suoraan kaukaloon. Ennen kaikkea maila on kehittynyt, erityinen uusi lapa antaa mahdollisen omalaatuisen, korkeamman alustan kiekolle. Koko Reebokin maila on yhtä ja samaa kappaletta, mikä on tavalliseen komposiittimailaan verrattuna suuri etu.

Jääkiekon Pohjois-Amerikan ammattilaisliigan, NHL:n, suuret tähdet, kuten Pavel Datsyuk, Victor Hedman ja Matt Duchene ovat kokeilleet mailojen toimivuutta kaukalossa ja tosi toimissa.

Vanha kunnon tshekkiläinen mailamerkki, Artis, kuului vielä 1970-luvulla jokaisen pelaajan varustukseen ennen kaikkea Venäjällä, entisessä Neuvostoliitossa. Mailakehitys on kulkenut muun kehityksen mukana entistä suurempiin mullistuksiin. 1980-luvulla jääkiekkoa pelattiin osittain puu- ja osittain lasikuitumailoilla. Ainoaksi murheenkryyniksi kostautui mailan hajotessa irtoavat lasikuituliuskat, jotka menivät jääkiekkohansikkaan läpi paljaalle iholle.

Reebok tuo uutta kehitystä mailoihin. Komposiittimaila on siitä hyvä, että lavan voi aina tarpeen tullen vaihtaa ja varsi pysyy samana. Reebok satsaa enemmän laatuun ja käytännöllisyyteen. Mailoja on jokaiseen kaukaloon - oli se sitten ulkojää naapurin pihalla tai kaukalo ammattilaisen käsiin.

Mikko Roivas

http://www.youtube.com/watch?v=ueq-beCt2LY

http://www.youtube.com/watch?v=Ln0bsmlCoYU

http://www.youtube.com/watch?v=_-FTX_AElDA

Viral video by ebuzzing

JOS KAIKKI KÄYVÄT RAHAN PERÄÄN, tulee Suomen jääkiekon pääsarjan SM-liigalle uhka idästä. Jos nimittäin käy niin, että Venäjän pääsarja, Kontinental´naya khokkeynaya liga, laajenee lähivuosina, se tapahtuu länteen päin. Muun muassa Jokeripomo Hjallis Harkimo, on todennut moneen kertaan, että Helsingin Jokerit ovat valmiita ryhtymään yhteistyöhön KHL:n kanssa, jos asioista sovitaan yleisemmin.

TÄLLÄ HETKELLÄ KHL:ssä pelaa enemmän suomalaisia kuin uhkaajansa NHL:ssä. Venäjällä pelaa 35 suomalaista, kun taas NHL:ssä tahkoaa rahajäillä 25 pohjoisen urhoa. Vuonna 2009 perustetussa KHL:ssä pelaa tällä kaudella 23 joukkuetta. Ensi alkuun liigassa pelattiin 24 joukkueen voimin. Nykyisessä liigassa Venäjän puolelta edustaa 19 seuraa sekä muista maista 4 eli Valko-Venäjästä, Kazakhstanista, Latviasta ja Slovakiasta.

JOS AJATELLAAN OIKEIN REHDISTI, niin mikään maailman mahti ei voisi pysäyttää sellaista ajattelua, että Suomen SM-liigasta tulisi KHL:n farmiseura tuon liigan joukkueille. Jos Jokerit lähtee, lähtevät muutkin. Sen jälkeen Suomessa katsoisimme televisiosta, kuinka esimerkiksi KooKoo Kouvolasta pelaisi TPS:ää vastaan tai Joensuun Jokipojat ottaisi mittaa Hämeenlinnan Pallokerhosta.

JO TÄLLÄ KAUDELLA SM-liigajoukkueet ovat ottaneet kovia Keski-Euroopan joukkueita vastaan kovassa European Hockey Trophyssä. Ei ole kuin ajan kysymys, milloin joku SM-liigaseura nappaa syötin, ja sen jälkeen Suomen ykkösliigasta tulisi arvoltaan kertaluokkaa alempi. Ruotsin Elitserien ja alempi Allsvenskan ovat kovia liigoja, joiden tasaisuus on herättänyt hieman ihmetystä. Saksassa on aivan samantapaista pelaamista kuin Suomessa ja Sveitsin pääsarjasta tulee joka vuosi kovia seuroja, jotka voivat lyödä suomalaisjoukkueet tuosta vain.

NIINPÄ VOI TODETA, että SM-liiga ei välttämättä ole enää entisessä loistossaan, kuten oli 1980-luvulla. Järjestys voisi olla aika mielenkiintoinen. Ensimmäiseksi varmaankin on todettava, että KHL on ollut perustusvuotensa, 2009, jälkeen Euroopan yksi kovimmista liigoista. Samalla se on ollut rahakkain kaikista. Ruplia ei säästellä, päinvastoin sitä levitellään avokätisesti loistopelaajille.

Toiseksi kovin liiga lienee Ruotsin Elitserien, vasta sitten tulee suomalaisten helmi, SM-liiga. Viime aikojen tappelunujakka Lahden Pelicansin ja Helsingin IFK:n välillä sai huonoa mainosta liigasta. Vaikka valmentajat eivät tuossa tilanteessa voi muuta kuin puolustaa omiaan, on todettava, että pelaajien otteet muistuttivat lähinnä elokuvaa Lämäri. Tuskin valmentajat, jotka ojennettiin katsomon puolelle, harkitusti kertoivat pelaajille, että “mätkikää niitä turpaan”.

Pelaajien otteet kertovat turhautumisesta, vihanpidosta ja turhasta energiasta. Käyttäisivät ylimääräisen energiansa luisteluun ja taklaamiseen eivätkä käyttäisi voimiaan toisen vahingoittamiseen. Vaikka kuinka todetaan yleisesti, että tappelut kuuluvat jääkiekkoon, kuten Esa Tikkanen Ilta-Sanomien sivuilla mainitsee, ei se oikeuta vahingoittamaan toista fyysisesti eikä henkisesti.

Oikeaoppiseen jääkiekkoon kuuluvat hienot kuviot, loistavat syötöt ja henkeäsalpaavat suoritukset sekä maaliin päättyneet tarkat sijoitukset. Entisessä Neuvostoliitossa pelaajat tekivät vain sen, minkä valmentaja oli heille opettanut, ja tulos oli sen mukaista. Punakoneesta tuli kaikkien tuntema ja arvostama yhteisö, joissa suurin osa koostui Neuvostoliiton puolustusvoimien urheilijoista. Kenellekään ei käynyt mieleen taklata tilanteen jälkeen, ei maalin jälkeen eikä missään vaiheessa peliä. He syöttelivät, tekivät tarvittavat maalit eivätkä he juhlineet maaleja ollenkaan. Maali oli kuin itsestäänselvyys, ja ukkoja vaihdettiin kaukaloon ilman sen kummempia tuuletuksia.

JOS SUOMALAISET HUIPPUSEURAT päättävät liittyä joskus KHL:ään, on vaarana kotimaisen jääkiekon tarjonnan huononeminen. Jokerit, JYP, Kärpät, HIFK, Ässät… Joukkueita voi jatkaa ylin määrin. Jokainen näistä joukkueista pärjäisi ainakin joten kuten KHL:ssä. Ratkaistavaksi jäisikin niiden tilalle nousevat joukkueet. Pitäisikö Mestiksestä nostaa tilalle joukkueita vai mitä tehtäisiin? Miten kävisi suomalaiselle jääkiekolle, joka elää ja nautiskelee kovista peleistä?

Kysymyksiä riittää. Vastauksia saamme odottaa ties hamaan asti, mutta yksi on ainakin varma - suomalainen SM-liiga on edellistä kautta tiukempi ja yllätyksellisempi, mikä ei ole mikään huono asia.

Mikko Roivas

FC SCHALKE 04:ÄÄ Saksan Bundesliigassa edustava suomalaiskärkipelaaja, Teemu Pukki, joutuu tiukkaan paikkaan lauantaina 26. marraskuuta. Schalke kohtaa vieraskentällä hallitsevan mestarin, Borussia Dortmundin. Kyseessä on legendaarinen derby, paikallisottelu, joka saa kotijoukkueelle miltei 12. pelaajan, kun katsomossa mylvii 80 000 hurjaa fania.

SUOMALAISELLE selviää tuon mahtavan futispyhätön tunnelma niin, että heikompien jalat saattaisivat tutista. Ottelussa Pukille selvinnee, mitä on pelata “kuninkaansinisissä”. Jos HJK:sta maailmalle lähtenyt Pukki onnistuu tekemään maalin, on hän Gelsenkirchenissä lähes pyhä mies.

“Sen jälkeen (maalin) Pukkia ei voi ikinä myydä mihinkään”, kuvaili eräs schalke-fani Ilta-Sanomille.

BORUSSIA DORTMUNDIN kotistadion on yleisesti noteerattu klassikoksi. Times-lehti ylisti joukkueen stadionin syksyllä 2009 maailman parhaaksi jalkapallostadioniksi. Stadionin seisomakatsomoonkin mahtuu yli 24 000 kausikorttilaista fania.

“Näissä otteluissa synnytetään sankareita”, Borussia-luotsi Jürgen Klopp tiivistää.

DERBYN SYNTY ajoittuu 1900-luvun alkuun, jolloin molemmat joukkueet perustettiin. Sen juuret ovat syvällä Ruhrin alueen hiilikaivoksissa. Köyhissä työläiskortteleissa alettiin arvostamaan derbyjä niin, että oli häpeäksi hävitä paikallisotteluita. Alkuaikoina Schalke oli menestyksekkäämpi, mutta toisen maailmansodan jälkeen Dortmund alkoi nostaa päätään.

Myöhemmin, kun hiilikaivokset katosivat, rakkaus ja intohimo jalkapalloon jäi eloon. Edelleen he saavat kuulla toisen joukkueen nälvimistä kaduilla, kahviloissa, pubeissa ja työpaikoilla. Tappio on pahinta, mitä voi ottelussa tapahtua.

Ilta-Sanomat - Mikko Roivas